Hiuksieni salaisuus

Tämän postauksen aiheena on siis minun hiukseni! Kerron teille siis kaiken hiuksistani eli niiden pitkän, pitkän historian.

Äitini on syntyperältään marokkolainen ja isäni suomalainen, joten senpä myötä olen perinyt äidiltäni tumman värin hiuksissani ja isältäni ohuuden hiuksissani. Hiukseni ovat siis ns. suomalaiset, sillä Marokossahan ihmisillä on hyvinkin paksut hiukset, mutta minä en perinyt sitä vaan kaksi nuorimmaista sisarustani saivat tämän ihanan ominaisuuden. Meillä kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen ominaisuus hiuksien suhteen nimittäin kiharaisuus. Tämä onkin yksi ja ehkäpä ainoa ominaisuus mitä vihaan hiuksissani, sillä rakastan yli kaiken suoria hiuksia, joten teillä kaikilla kellä on suorat hiukset, niin olen teille hyvin mustasukkainen, mutta ei voi mitään. Joudun vain näkemään hyvinkin paljon vaivaa, sillä joudun suoristamaan hiukseni, jotta saisin hiuksistani suorat, mutta ei voi mitään, ”elämä on” niin kuin sanonta menee.

Olen käynyt Marokossa pari kertaa ollessani pieni ja niiden kokemuksien kautta mitä nyt muistan, niin on Marokko osoittautunut todella kauniiksi paikaksi.

Minulla on monia vuosia ollut pitkät hiukset, sillä tarha aikoina äitini antoi hiuksieni kasvaa eikä vienyt minua kampaajalle tai leikannut siitä itse. Minuahan ei tuolloin kiinnostanut minkälaiset tai minkä mittaiset hiukseni olivat. Kaljukin olisi varmasti menetellyt. Hiukseni olivat myös silloin hyvin ohuet, mikä kyllä saattaa ollakin tavallista tuon ikäisille kun on vielä niin nuoressa iässä.

Pörrö pää!

Ala-asteelle siirryttyäni eivät hiukset olleet minulle mikään suuri numero. En jaksanut välittää niistä ja annoinkin niiden vain roikkua kasvoillani laineahtelevina. Tuona aikana minulla oli hyvin vaaleanruskeat hiukset ja auringon vaikutuksesta hiuksiini ilmestyi haaleita raitoja, mikä oli minusta todella hauska juttu. Eipä tarvinnut mennä hiusvärejä ostelemaan kun luonnonäiti senkin homman hoiti! 

Kun pääsin sitten 7. luokalle, menin kampaajalle leikkauttamaan hiukseni todella lyhyiksi. Nimittäin näin lehdessä kuvan naisesta kellä oli minusta todella nätit hiukset ja ne olivat myös hyvin lyhyet vain olkapäihin asti, mutta halusin välttämättä hiuksistani samankaltaiset, joten sen suurempia puheita kamppaajani ryhtyi töihin.

Pari tuntia myöhemmin hiukseni olivatkin valmiit. Katsoin itseäni peilistä ja suupieleni venähtivät alas. En ollut todellakaan tyytyväinen lopputulokseen, mutta yritin peittää pettymykseni ja hymyilin kampaajalle ja kiitin kovasti. Kotiin päästyäni vedin hupun päähäni ja manailin huoneessani, sillä vihasin hiuksiani. ”On tämäkin hyvä tapa aloittaa uudessa koulussa,” Mietiskelin, mutta totuttuani uusiin hiuksiini, niin eivät ne sitten loppujenlopuksi olleet sen kummoiset.

Silloin vielä kun en ollut tyytyväinen hiuksiini, niin tuhrin kaikki kuvani tussilla...

En kuitenkaan tuolloin käyttänyt enkä myöskään omistanut suoristusrautaa, joten hiukseni olivat pikkukikkaroilla varsinkin kun ne olivat vieläpä lyhyet. Minua alkoikin pikkuhiljaa tympiä hiuksieni kiharuus joten silloin päätin ostaa itselleni suoristusraudan.  En kuitenkaan tajunnut ostaa hiuksiini suoja ainetta mikä suojaisi hiuksiani raudan poltolta, senpä takia hiukseni eivät olleet missään parhaimmassa kunnossa. Parin vuoden päästä sitten tajusin hiuksieni huonon laadun ja päätin hankkia itselleni kuumuussuojaa ja senpä myötä olenkin sitten käyttänyt tätä aina ennen hiusteni suoristamista.

Yläasteella alkoi hiuksieni suoristus.

Aina suoristaessani hiuksiani käytän ensin Franck Provostin "Expert Protection" (n. 8.00e) sekä suoristusrautaa minkä ostin K-citymarketista (n. 15.00e)

Minullahan on ollut kaiken kaikkiaan kolme suoristusrautaa eli olen siis ostanut noin puolenvuoden välein uuden raudan. Tuntuvat hajoavan käsissäni yllättävän nopeasti! 

Lopuski kun hiukseni ovat suorat suihkutan niihin hiukan Rainbown Hiuskiinnettä (n. 2e).

Siitä lähtien kun tämän raudan ostin olen aina suoristanut hiuksiani ja samoin alkanut kasvattamaankin niitä. Se oli siis ainoa kerta minulla on ollut lyhyet hiukset ja toivottavasti viimeinen, sillä rakastan nykyään yli kaiken pitkiä hiuksia. Pitkät ja suorat hiukset, ah, sitä ihanuutta. Tällä hetkellä minulla onkin tavoitteena kasvattaa hiuksiani selkä rajaan asti.

Tällä hetkellä hiukseni ylettyvät puoliselkääni asti eli vielä on matkaa tavoitteeseeni, mutta olen kärsivällinen jaksan odottaa!

Elämäni aikana on ollut myös monenlaisia värejä hiuksissani. Nimitäin yläasteella värjäsin hiukseni kokonaan lilan värisiksi. Tuolloin lila oli minun yksi lempiväreistäni, jopa pukeuduin vain lilan värisiin vaatteisiini. Värjätä hiukset liloiksi on hyvinkin rohkea teko tai ainakin muutama ystäväni minulle niin sanoivat, mutta onhan se, sillä harvoinpa ihmisillä näkee sen värisiä hiuksia ja senpä takia erottuukin selvästi muusta massasta.

Yläaste aikoina minulla on ollut myös punaista väriä hiuksissani. Värjäsin kuitenkin vain otsatukkani ja tein pari raitaa sinne tänne hiuksiini, sillä siskoltani jäi punaista hiusväriä yli, joten sain päähänpiston ja käytin ne sitten omiin hiuksiini.

Toinen väri mikä on päässäni nähty on tumman ruskea tai oikeastaan mustaa se saattoi enemmänkin muistuttaa. Tällä värillä värjäsin hiukseni lukioon päästyäni parikin kertaa, sillä pidin kyseisestä väristä kovastikin, mutta hiusväri tahtoo aina lähteä kulumaan hyvinkin nopeasti ja eikä minulle ollut aina laittaa rahaa pöytään ja lähteä noutamaan uutta väripakkausta, joten se värisota jäikin sitten siihen.

Nykyään hiuksissani onkin luonnollinen väri tummanruskea. Kuivaan ja suoristan hiukseni päivittäin, jos suunnitelmissani on liikkua seuraavana päivänä hiukset tikkusuorina. Iso työ sinänsä, mutta ”kauneuden eteen täytyy kärsiä”, sanoo vanha sanonta, mutta näinhän se meneekin!

Muutama ystäväni on sanonut minulle sopivan keskijakaus, sillä se tuo kuullemma paremmin kasvoni esiin ja heidän mielestään kaikille keillä on pitkät hiukset sopivat jakaus hiuksissa.
Itse en ole kauhean usein pitänyt hiuksiani näin, sillä en ole itse varma sopivatko ne nyt kuitenkaan minulle.

Mitäs mieltä sinä olet keskijakauksesta in vai out?

Itse tykkään pitää hiuksiani näin ja olen oikastaan pitänytkin melkein aina hiuksiani näin.

Kun katsoo tarkasti, nin eihän näissä hiukissa olekkaan kauhen suurta eroa keskijakaukseen varrattuna.

Siinä mielessä nämä hiukset kuitekin eroavat jakauksesta, sillä tämä malli ei ole keskellä päätä ja minulle tulee pienimuotoinen otsatukka hiusten oikealle puolelle.

Näin olen tottunut aina pitämään hiuksiani, mutta vaihtelu voisi tehdä hyvää, eikös!

Yleensä kuitenkin kun päätän pitää hiukseni auki, niin laitan hiukseni korvieni taake, jotteivät hiukseni roikkuisi naammallani.

Näin hiukset näyttävät myös siisteiltä.

Viime kesänä ostin itselleni ruskeat klipsi pidennykset K-citymarketista, maksoivat sen n. 30 euroa eli ei mikään paha hinta pidennyksistä. Paketissa oli neljä kpl. klipsiä eli kaksi leveä mittaista taakse takaraivoon ja kasi kapeaa klipsiä sivuille.

Olen ollut todella tyytyväinen niihin, sillä ne näyttävät hyvinkin luonnollisilta, jos vain osaa etsiä oikean värin hiuksiinsa. Ei siis tarvitse käydä kampaajalla laittamassa pidennykset mitkä maksavat monia kymmeniä euroja, sillä halvallakin saa hyvälaatuiset klipsit.

Omistamani pidennykset tuovat hiuksiini paksuutta ja pituutta. Pituus onkin syy siihen miksi klipsit ostin, sillä näin saisin ihanan pitkät hiukset!

Kuva on otettu perinteisellä Ruotsin risteilyllä ollessani.

Toisinaan tykkään laittaa hiuksiani mm. kiharalle varsinkin, jos on tiedossa juhlat.

Loppuhuipennuksena kuva: "Pääni on kamera!"

Haha, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa!

Hauskaa loppuiltaa kaikille!

Jasmin